Töissä on nyt neljä asukasta. Toinen työntekijä pääsee aloittamaan vasta parin viikon päästä eli minä saan hoidella paikkaa pitkälti yksikseni. Kymmenen tunnin päiviä ja koko muu aika puhelinpäivystystä. Muutenkin rankkaa tutustua yhtäkkiä moneen uuteen ihmiseen ja kokonaan uuteen työhön. Jatkuva kiire ja stressi, kuitenkin pakko jaksaa hymyillä. Mietin onko vika minussa vai jaksaisiko tätä kukaan...

Yksi asukkaista on liian vaikea, siltä minusta on tuntunut ensihetkestä alkaen. Hänen lääkelistansa on sivun mittainen ja toista paperia koristaa loputon diagnoosien rivi. Ei minusta ole häntä hoitamaan eikä varmaan kenestäkään muustakaan. Pelkään mokaavani totaalisesti. Olenko haukannut liian suuren palan? Tunnen halua paeta.