Olen tänään kirjoittanut kuukausien tauon jälkeen. Tarkoitan siis tätä minun ikuisuusprojektiani, jota kunnioittavasti kutsun romaaniksi. Sain aikaiseksi jopa kaksi lyhyttä kappaletta, mutta onhan sekin jotain... Kirjoittaminen tyssäsi keväällä siinä vaiheessa, kun aloin luoda tekstiä miehen näkökulmasta. Perkele, 13-vuotiaasta lähtien olen seurustellut jatkuvasti eri miesten kanssa ja seksikumppaneita on ollut sitäkin enemmän, mutta minulla ei ole aavistustakaan miesten tavasta ajatella. Tunnen heidän tapansa toimia, mutta vaikeampaa on kuvitella mitä heidän päänsä sisällä voisi liikkua vai liikkuuko siellä mitään. En halua tehdä romaanini miehestä sellaista perusäijää vaan haluan häneen tietynlaista pohdiskelua ja tarvetta ymmärtää. Miespuoliset koelukijat sanovat, ettei mies koskaan analysoi toista ihmistä tai ylipäätään vaivaudu syvälliseen mietiskelyyn. Voiko siis pohdiskeleva mies olla millään tavalla uskottava henkilö...