Uuden työpaikan haasteet pyörivät päässä tauotta, soitan puheluja ja plärään papereita, yritän kirjoittaa jotain asiallista ja järkevää, siivoan, esittelen. Koko ajan tulee ilmi uusia minulle kuuluvia tehtäviä. Tunnen itseni tärkeäksi.

Tänään siivosin ensin työpaikalla remontin jälkiä, sitten tulin kotiin - siivoamaan... Huomenna tulee vieraita, jotka eivät varmasti välittäisi kotimme kaoottisuudesta, mutta kuitenkin putsaan paikkoja hiki päässä. Minusta on tullut äitini, aaaarghhh.

Syömiset ovat karanneet käsistä ja hiilareita tulee varmasti yli tuhat päivässä. Ja se alkaa näkyä. Ahdistaa. Huomenna pitäisi olla kaunis. Tiedän että illasta (ja yöstä) tulee täyttä tuskaa kun olen lihavampi kuin viereisten pöytien naiset. Ehkä pitäisi siihen asti syödä pelkää ananasta...?

Perhonen palaa siivousten pariin.