Aloitin lääkityksen uudelleen. En vain muista syödä pillereitäni. En ymmärrä miksi. Töissä muistan antaa lääkkeet kaikille, miksi en sitten muista omiani. Enkö kuitenkaan halua syödä niitä? Väsymys painaa kuin mummolan peitto lapsena. Nousen ja laahustan huoneesta toiseen, siivoan kai. Käyn minuutin välein tarkistamassa tilini saldon - laittakaa nyt jumalauta se palkka tulemaan!!! Katson valokuvia, en tunne mitään. Suljen silmät, en näe mitään.

Miestä kohtaan ajatukset ovat ristiriitaiset. Päivisin haluan häntä, mutta illalla hänen laiskuutensa syö kaiken muun. Hän makaa sohvalla ja minä katselen sekaista kotiamme. Miksei hän tee sille mitään? Joka päivä sama ajatusrata. Ei enää tunteita.

Että kehtaa suuttua siitä, jos ostan jotain lapsille. Sama summa menee hetkessä tupakkaan ja hampurilaisiin, baari-illoista puhumattakaan. Olisi kai pitänyt ostaa joku puolen euron pikkuauto, sellainen jota lapsi ei edes halua. Hän on todellinen kusipää, tänään.

Polilla hän vähättelee virheitään, sallii tätien nähdä kaikki ongelmat minusta johtuvina. Ehkä hän uskoo siihen itsekin. Mitä hän oikein itsestään luulee? Hyvä itsetunto, jota aina ihailin, onkin vaihtumassa omahyväisyyteen ja sokeuteen. Minä en enää suutani avaa. Enkä reisiä.

Mies lähti ryyppäämään. Niinhän hän tekee aina kun siihen on mahdollisuus. En tiedä miksi asia häiritsee minua. Voisinpa jopa sanoa nauttivani tästä harvinaislaatuisesta yksinäisyydestä. Olenko kateellinen? Ehkä. Olen kai itse ihan samanlainen. Mietin jopa hetken ajan lähteväni itsekin johonkin kuppilaan. Suorastaan briljantti idea, ajatellen huomisen ja koko ensi viikon työmäärää. Onneksi tulin järkiini. Tai oikeastaan en vain jaksanut etsiä mitään päälle pantavaa. Niin, olen toki myös mustasukkainen. Voihan mies vaikka nähdä jonkun kauniin naisen, jonkun joka on jaksanut etsiä päälle pantavaa. Surullista ja säälittävää. En kai koskaan tule pääsemään irti. Voisinko vaihtaa tämän mustasukkaisuuden ja pakonomaisen vertailun johonkin toiseen ikuisuusongelmaan? Tai saisinko rahat siihen kauneusleikkaukseen? Aivan kuin kirurgin veitsi voisi leikata pois psykopatologiani, heh. Niin, mieheni lähtö harmittaa minua myös sen vuoksi, että ihan tosissani pelkään alkoholista joskus tulevan todellinen ongelma suhteessamme. Mitä sitten kun lapset kasvavat isommiksi ja olemme vapaampia lähtemään? Heilummeko kaikki viikonloput baarissa? Näen itseni entistä ryppyisempänä ja riippuvampana laulamassa niitä iänikuisia karaokekappaleita - suosikkiräkälämme valikoima kun ei taida muutamassa vuosikymmenessäkään muuttua.

Möykky rintalastan alla kasvaa. On paettava.

Toimita minulle mies, joka

- tekee ilolla ja oma-aloitteisesti kaikki kotityöt (lastenhoito mukaanlukien)

- viihtyy kotona mutta antaa kumppaninsa viihtyä myös muualla

- haluaa seksiä vain naisen aloitteesta mutta on valmis hieromaan päivittäin kumppaninsa jalkoja

- on varakas ja haluaa sijoittaa rahansa lähinnä kumppanin hyvinvointiin

- ulkonäöllä tai iällä ei ole pienintäkään merkitystä mikäli edellä olevat vaatimukset täyttyvät

Vaihdossa saat miehen, joka

- tekee kodin askareita, kunhan vain muistat jatkuvasti ohjata häntä niiden pariin ja kehua pienestäkin ponnistuksesta

- valittaa lasten käytöksestä, vaikka itse käyttäytyy juuri samalla tavalla

- haluaa seksiä joka hetki saaden naisen kuin naisen tuntemaan itsensä pihtariksi

- on hyvätuloinen, mutta yleensä käyttänyt palkkansa jo ennen palkkapäivää

- on nuori ja komea

Vaihtomiehillä on kuukauden koeaika, jonka jälkeen päätöstään on turha katua.

Yksi asukkaista on liian vaikea, siltä minusta on tuntunut ensihetkestä alkaen. Hänen lääkelistansa on sivun mittainen ja toista paperia koristaa loputon diagnoosien rivi. Ei minusta ole häntä hoitamaan eikä varmaan kenestäkään muustakaan. Pelkään mokaavani totaalisesti. Olenko haukannut liian suuren palan? Tunnen halua paeta.

Henkitraktorisi on Fiat!
Sinua varjelee Fiat-traktorin henki. Tämän traktorihengen suojelemat ihmiset ovat monimutkaista väkeä. Joskus he ovat varsinaisen rauhallista ja vakaata porukkaa, mutta toisinaan yltyvät heittämään huulta ja riehumaan ympäriinsä. Silti heihin voi aina luottaa ja he arvostavat nykyisen ajan mukavuuksia, unohtamatta kuitenkaan entisiä aikoja. Silloin kaikki oli sentään aitoa..

No okei, tässä oli aika paljon osumaa. Tällaiselle pakanalle on kuitenkin kaikista mukavinta tietää, että jokaisella on henkitraktorinsa.

Seksuaalisuustesti

Olet 91.92 %:n homoseksuaali

Diagnoosi:
Homoutesi on jo näkyvää. Et pysty peittelemään tunteitasi ja jos pystyt on se jo todella vaikeaa. Jos olet vielä kaapissa, niin nyt on aika tulla jo ulos. Muut jo tiedostavat homoutesi. Turhaa häpeät uusia tunteitasi.

Suositeltava lääke:
Tule ulos kaapista.

... Ööh, on kai se sitten uskottava